Belial on sopivassa määrin haastava hevonen, mutta ei missään nimessä pahansuopa tai vaarallinenkaan.
Uusien ihmisten kanssa se tahtoo alkuun hieman kokeilla että missä rajat menee: onko taluttaessa välttämättä pakko tulla mukana sinne minne ihminen tahtoo. Saisiko pesupaikalla kuitenki vähän kuopia lattiaa. Tarviiko ihmisen ratsastaessa varmasti tehdä töitä ja mennä sinne minne ratsastaja haluaa.
Onko tätä ihmistä pakko kuunnella?
Alun hetkistä selviää puhtaasti määrätietoisuudella, näyttää miten haluaa Belialin toimivan eri tilanteissa ja rohkeasti pyytää. Sen jälkeen yhteiselo on yksinkertaisesti mukavaa: sopivasti haastavaa mutta palkitsevaa.
Kun päästään samalle sivulle, käsissä on vahva mutta kuuliainen hevonen.
Ratsuna Belial on terävä ja yritteliäs, isoliikkeinen voimapesä, ja siitä näkee että se pitää tekemisestä. Oli se sitten juurikin satulan alla tekemistä tai maasta käsin työskentelyä. Vaatii liikuttajalta jo jonkin verran osaamista, joten ei ole ihan aloittelijalle sopiva. Isot liikkeet vaativat ratsastajalta hyvää tasapainoa ja vahvaa keskivartaloa, samalla kun istunta tulee pitää vakaana ja kädet hiljaisina.
Ihanteellisesti ohjien ei tarvitse kiristyä edes lähelle tuntumaa, vaan pelkästään käden siirtäminen riittää, minkä takia Belial on hyvin tarkka käsien suhteen. Liian levoton tai vahva, alkaa pään levottomuus ja ylipäätään vastaan hangoittelu.
Hevonen on kuin säästöpossu, kun sitä ratsastaa oikein ja rohkeasti pyytää töihin, on kuin laittaisi poletteja pankkiin. Ja niitä käyttämällä sen kanssa voi myös höntsäillä ilman että tarvitsee niin tarkasti tehdä juuri oikein.
Mutta jossain vaiheessa vapaamatkustus poletit kuluu loppuun, ja kun niin käy Belial alkaa olemaan liikuttaessa vastahakoinen. Alkuun se ilmenee hienovaraisesti haluttomuutena edetä sekä yleisenä äreytenä, mutta jos ei vinkistä ota vaariin niin saatta pahentua aina pukitteluun sekä pystyyn nousuun saakka.
